Kauneutta, jota et ehkä itse näe ❤️
Valokuvaajan ajatuksia
”Minun tehtäväni ei ole tehdä sinusta kaunista”
Minun tehtäväni on näyttää se,
minkä muut ovat sinussa jo nähneet.”
❤️
”Mä en onnistu koskaan valokuvissa”
Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut tuon lauseen.
Mutta oletko koskaan ajatellut,
että ehkä sinä näet itsesi aivan eri tavalla kuin muut?
Ystäväsi näkevät sinut päivittäin.
He näkevät hymysi, katseesi ja persoonasi.
Ja jos he sanovat sinua kauniiksi, mikset uskoisi heitä?
Ehkä he näkevät jotain, mitä et itse vielä osaa nähdä.
❤️
”Älä kuvaa mua, mä oon ihan kauhean näköinen”
Entä jos et olekaan?
Entä jos se, mitä itse pidät virheenä, onkin juuri se piirre,
joka tekee sinusta persoonallisen ja kauniin?
Me valokuvaajat näemme ihmisissä usein sellaista,
mitä he eivät itse huomaa.
Usko pois.
Kauneutta on paljon enemmän kuin peilistä näkyy.
❤️
Joskus tekisi mieli pysäyttää aivan tuntematon ihminen.
Ei siksi, että haluaisin myydä hänelle valokuvauksen.
Vaan siksi, että valokuvaajana näen hänessä jotain erityistä.
Valon, ilmeen, persoonan.
Mielessäni syntyy jo kuva, jonka haluaisin toteuttaa.
Ja usein juuri sellainen ihminen saattaa itse ajatella,
ettei ole lainkaan kuvauksellinen.
Voi kun tietäisit, mitä minä näen.
❤️
Sinun ei tarvitse muuttua ollaksesi kuvauksellinen.
Ei laihtua, ei nuorentua, ei muuttua jonkun toisen näköiseksi.
Hyvä valokuva ei ole vain kauniit kasvot tai täydellinen asento.
Se on hetki, jossa ihminen saa olla oma itsensä.
Ja juuri siinä on usein se kaikkein kaunein kuva.
❤️
”En minä ole mikään valokuvamalli”
Ei sinun tarvitsekaan olla.
Olen kuvannut ihmisiä, jotka ovat aluksi epäilleet itseään
ja omaa kuvauksellisuuttaan.
Mutta tiedätkö, mikä on valokuvaajan hienoimpia hetkiä?
Se, kun ihminen katsoo valmista kuvaansa,
hymyilee vähän epäuskoisena ja sanoo:
”Olenko tuo todella minä?”
❤️
Jos näkisit itsesi hetken minun silmin.
Näkisit sen hymyn, jota et itse huomaa.
Sen katseen, jossa on jotain erityistä.
Sen persoonallisuuden, joka tekee sinusta juuri sinut.
Olen joskus miettinyt kamera kädessäni,
miten voisin näyttää ihmiselle sen kauneuden,
jonka itse näen niin selvästi.
Ehkä juuri siksi rakastan valokuvaamista.
❤️
Milloin viimeksi katsoit itseäsi lempeästi?
Meillä on kummallinen tapa löytää itsestämme pieniä virheitä,
joita muut eivät edes huomaa.
Samaan aikaan joku toinen näkee kauniin hymyn,
lämpimät silmät ja ihmisen, jonka seurassa on hyvä olla.
Entä jos seuraavan kerran uskoisitkin häntä?
Etkä aina sitä kriittistä ääntä omissa ajatuksissasi.
❤️
Älä aina väistä kameraa.
Vuosien päästä joku saattaa katsella valokuvaa sinusta
ja nähdä siinä jotain korvaamattoman arvokasta.
Sinun hymysi. Sinun katseesi. Sinut juuri sellaisena kuin olit.
Hän ei etsi kuvasta niitä pieniä virheitä, joita itse ehkä näit.
Hän on vain onnellinen, että kuva otettiin.
Ole siis joskus rohkeasti mukana kuvassa.
Myös sinä ansaitset tulla muistetuksi.
❤️